Saunaseura

Alkujaan suomalainen sauna oli rakennus, jossa oli yksi kuumaksi lämmitettävä huonetila. Tila lämmitettiin tulisijalla, jossa oli tulipesän päällä kivikasa (kiuas) lämmönvaraajana. Savusaunoissa kiuas, jossa ei ollut hormia, lämmitettiin niin että savu tuli löylyhuoneeseen ja poistui räppänöiden ja raollaan olevan oven kautta. Jo varhain saatettiin myös käyttää savun poistavaa puuhormia, lakeista.
Löylyhuoneessa hikoiltiin istumalla penkillä eli lauteilla ja heittämällä vettä tulipesän kiville eli kiukaalle, jolloin syntyi löylyä, kuumaa vesihöyryä. Löylyttelyn ja vilvoittelun jälkeen peseydyttiin. Nykyään on tavallista, että saunarakennuksessa on löylyhuoneen lisäksi myös erillinen huone pukeutumiselle ja usein myös peseytymiselle.
Perinteisesti saunatilaa on käytetty hyvin monipuolisesti eri tehtäviin, ei ainoastaan kylpemiseen. Entisaikaan saunassa hoidettiin sairaita ja synnytettiin lapsia. Saunassa on myös valmistettu maltaita ja Länsi-Suomessa myös savustettu eli palvattu lihaa. Perinteisesti sauna oli myös uudistilojen ensimmäinen asunto, jossa asuttiin, kunnes varsinainen pirtti rakennettiin valmiiksi. Sauna on myös ollut merkittävä paikka rentoutumiseen, jota kuvaa hyvin tunnettu sanonta: "Kun soivat kiukaan mustat urut, unohtuvat arjen surut"
Saunamajuri on leikkisä puhekielen ilmaisu saunomistilaisuuden "ylipäälliköstä". Saunamajuri huolehtii saunan lämmittämisestä ja polttopuiden riittävyydestä. Myös vesihuolto kuuluu hänen vastuulleen. Lisäksi saunamajuri määrää saunomisen järjestykseen ja turvallisuuteen liittyvistä asioista kuten naisten ja miesten erillisistä saunomisvuoroista sekä uimiseen liittyvistä käytännöistä.
Erään määritelmän mukaan "sauna on huone, jossa hikoillaan kiukaan kuumista kivistä saatavan löylyn vaikutuksesta".